Autojoukkojen turun kilta ry: n tiedotuslehti
Download 320.96 Kb. Pdf ko'rish
|
|
3/2017 AUTOJOUKKOJEN TURUN KILTA RY:N TIEDOTUSLEHTI AKSELI AKSELI
VET VET
2. Erillisen Autokomppanian perinneauto Ford 1942 kuuluu nyt Sotamuseolle. Auto olisi viimeisten selvitysten mukaan saatavissa Autojoukkojen Turun killan käyttöön. Perinneauton tilanteesta ja historiasta kerrotaan lyhyesti tässä lehdessä Antin Arkiston yhteydessä. TOIMITUS päätoimittaja Esko Kujanpää Hakatie 4 A 4, 21250 Masku 0400 488 564 kujanpaa.esko@gmail.com
Marja Hautalahti, marja.hautalahti@ gmail.com. Björn Ahti, nalle@bratie- to.fi. Ari Laaksonen, isannointiari@ gmail.com. Antti Joutsela, antti. joutsela@pp.inet.fi. Mauno Lindgren, mau.lindg@gmail.com. Kauko Kaskinen, kaukoj.kaskinen@gmail. com. Voitto Suvila, voitto.suvila@ saunalahti.fi. Kauko Saarinen, kaukos1@gmail.com. Seppo Punna, seppo.punna@pp.inet.fi. Taitto: Etusivupaja Lieskivi, veli@etusivupaja.fi PAINOPAIKKA Eura Print Oy, PL 5, Antinkuja 1, 27511 EURA
Ylännekatu 16 I, 20540 Turku. Puh. 02 237 7945 Avoinna keskiviikkoisin klo 18.00 – 20.00 kilta@ajkturku.net http://www.ajkturku.net
Iban: FI 42 5316 0820 0188 83 Y-tunnus 0997906-7 Killan matkat tilinumero Iban: FI 20 5316 0820 0188 91
Puheenjohtaja Keijo Häkkinen 050 350 6415 keijo@hakkinen.fi varapuheenjohtaja Pekka Aakula 050 535 7072 pekka.aakula@dnainternet.net varapuheenjohtaja Samuli Harttio 040 543 3007 samuli.harttio@hotmail.com Sihteeri
Ari Laaksonen 0400 698 650 isannointiari@gmail.com Taloudenhoitaja ja kirjanpidon hoitaja Mauno Lindgren 0400 720 195 mau.lindg@gmail.com Toiminnanjohtaja Björn Ahti 040 556 9099 nalle@bratieto.fi
SALOSSA
Samuli Harttio, 040 534 3007 PORISSA
Kauko Saarinen, 0400 595 589 HUITTISISSA Jukka Rantanen, 050 592 4418 LOIMAALLA Voitto Suvila, 050 328 7865
Marja Hautalahti, 050 359 2731 KILTAMESTARIT Antti Ahola Puh. 0400 437 455 ahola.antti@gmail.com Eero Huisko Puh. 040 503 1672 Kauko Kaskinen Puh. 040 508 2846 kaukoj.kaskinen@gmail.com Jukka Rantanen Puh. 050 592 4418 Åke Saarikko Puh. 0500 922 277 Henry Haarala Puh. 0400 822418 henry.haarala@gmail.com AUTOJOUKKOJEN TURUN KILTA RY Vetoakseli - Killan tiedotuslehti ISSN 1796-1467 36. vuosikerta Nro 3 / 2017 Ilmestymispäivä 18.8.2017 Seuraava Vetoakseli-lehti ilmestyy 24.11.2017. Siihen tarkoitettu aineisto on toimitettava killan toimistoon 30.10.2017 mennessä. Materiaalia voi lähettää myös sähköpostilla osoitteella kujanpaa.esko@gmail.com VETOAKSELI 3 / 2017 2
www.matkaviitala.fi PALVELUA LOIMAAL TA! Tilaa esite ja kts. netistä matkojamme. 23.9. Karjala Pulling kisa, 40 €/hlö 23-25.10. GDANSK lento Turusta, 299 € 3-6.12. jouluinen Budapest, 599 € VETOAKSELI 3 / 2017
Pääkirjoitus Kaikkien automerkkien • peltikorjaamopalvelut • maalaamopalvelut • tuulilasin vaihtopalvelut • sijaisautopalvelu InCar Oy on vuonna 1991 perustettu kolarivaurioiden korjaamiseen erikoistunut täyden palvelun autovaurio- korjaamo. Toimimme valtakunnallisesti yli 20 toimipisteessä. InCar Rahoitus Helppo ja joustava. Saat aina 30–60 päivää korotonta ja kulutonta maksuaikaa. Tee sähköinen vahinkoilmoitus osoitteessa www.incar.fi Kaikki automerkit - kaikki vakuutusyhtiöt InCar Turku Kuormakatu 17, 20380 Turku, puh. 0300 247 248 Tiemestarinkatu 5, 20360 Turku, puh. 0300 247 249 www.incar.fi K aikissa tämän vuoden Vetoakse- lin numeroissa on tuotu monin tavoin esille se seikka, että Suomi viettää tänä vuonna itsenäisenä valtio- na olemisen 100-vuotisjuhlaa. Autojoukkojen Turun kilta juhlistaa tätä mer- kittävää tapahtumaa omalla, oletettavasti hienolla juhlatilaisuudella. Killan hallitus on jo alkutalvesta hyväksynyt varta vasten perustetun toimikunnan laatiman ohjelman. Lisäksi Valtioneuvoston kans- lia on pitänyt killan juhlan ohjelmarunkoa niin hyvänä, että se on hyväksynyt tilaisuuden toteut- tamisen muiden merkittävien 100-vuotisjuhlien seuraan. Killan juhlasta kerrotaan tarkemmin tässä leh- dessä. Hallitus päättää perinneautosta Autojoukkojen Turun killan hallituksen seuraavan kokouksen kokouskutsussa on yhtenä asiana Köl- nin Fordin tulevaisuus. Puheena oleva Kölnin Ford on 2. Erillisen Au- tokomppanian perinneauto, joka joutui Porin Prikaatin omistukseen autokomppanian lakkaut- tamisen yhteydessä joulukuun lopussa vuonna 2002. Porin Prikaati luovutti auton myöhemmin Sotamuseolle. Auto on kuitenkin edelleen Turussa ja säily- tyksessä Turun Sanomien tiloissa. Killan hallitus on useaan otteeseen käsitellyt autokomppanian perinneauton kohtaloa. Varsi- naista intoa auton saamiseksi killalle ei ole juuri esiintynyt. Ehkä Kölnin Fordin historiallista arvoa ei ole täysin tiedostettu. Toisaalta hallitus on usein epäillyt auton pitämisen tulevan niin kalliiksi, ettei killalla olisi siihen varoja. Nyt saattaa perinneauton asia olla killan halli- tuksen pöydällä viimeistä kertaa. Tai oikeastaan saattanut olla, sillä tätä kirjoitettaessa ei vielä ole hallituksen kokousta pidetty eikä päätöstä siis tie- detä. Tässä lehdessä on tarkempi kertomus auton historiasta sekä tilanteesta juuri ennen hallituk- sen kokousta. Henry Fordin Säätiö tukee kiltaa Autojoukkojen Turun kilta sai alkukesästä mie- luisaa postia Henry Fordin Säätiöltä. Säätiö tukee
VETOAKSELI 3 / 2017 4
Avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 Huolto: 020 777 2406 Varaosat: 020 777 2407 Automyynti: 020 777 2430 Piiskakuja 10 Turku killan varusmiesten parissa tekemää liiketurvalli- suustyötä 5 000 eurolla. Henry Fordin Säätiöstä lisää tämän lehden sisäsivuilla. Vuosikokous tekee tärkeitä valintoja Autojoukkojen Turun killan syysvuosikokous on tilaisuus, jossa valitaan killan toimintaa johtavia henkilöitä jopa useiksi vuosiksi eteenpäin. Toivottavaa on, että ne ajat, jolloin mm. halli- tuksen jäseniä valittiin lonkalta, ovat takana. Pu- heenjohtajien ja hallituksen jäsenten tulisi olla ak- tiivisia ja työhönsä motivoituneita. Juuri hallituk- sen jäsenet voivat tuoda toimintaan uusia tuulia. Henkilövalinnoissa on tärkeää muistaa myös alueellisuus. Monesti alueilta saadaan uusia ide- oita ja uusia tuulia toimintaan. Tästä hyvänä esi- merkkinä on loimaalaisten vahva panos kiltatyö- hön viimeisen 10 vuoden aikana. Sama ilmiö voi syntyä muuallakin, jos löydetään oikeat henkilöt oikeaa paikkaan. Kiltalainen! On tärkeää, että osallistut vuosiko- koukseen ja vaikutat siten myös killan tulevai- suuteen.
Sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin yhteys Askaisten Louhisaareen tunnetaan hyvin mutta aika harvat tietävät hänen isännöineen vuosina 1898-1906 Apprickenin (latviaksi Apriki) kartanoa Latvian Kuurinmaalla Lazakin kunnassa. C arl Gustafin nuoruusvuosia leimasivat jat- kuvat rahahuolet. Yksi hänen tukijoistaan ja hyvistä hengistään oli Turussa syntynyt kum- mitäti, paronitar Alfhild Scalon de Coligny, omaa sukua Cedercreutz. Paljolti hänen suhteillaan Mannerheim pääsi Venäjän hovin suosimaan Che- valier-kaartiin 1891. Asema edellytti muun muassa seitsemän univormun ja kahden hevosen hankin- taa, joten kornetti Mannerheim ajautui entistä pa- hempiin velkoihin. On useita tarinoita siitä, miten Carl Gustaf pääsi naimisiin rikkaan, häntä viisi vuotta nuoremman Anastasia Arapovan kanssa. Yksi asiaa edistäneistä oli edellä mainittu kummitäti Alfhild Scalon. Nuor- ten esittelyn tiettävästi hoiti Mannerheimin jouk- kuetoveri eräissä tanssiaisissa ja rykmentti suoras- taan määräsi upseerinsa hankkimaan aviopuolison. Oli miten oli, häät vietettiin vuonna 1892. Mor- sian oli vasta 20-vuotias ja upporikas. Hän oli pe- rinyt muun muassa kaksi kartanoa ja Moskovassa kaupunkitalon. Mannerheimistä tuli hetkessä äve- riäs mies. Anastasia oli Venäjän aatelisia ja Man- nerheimin myötä hän sai vapaaherrattaren arvon. Hänen molemmat vanhempansa olivat kuolleet. Isä Nikolai Arapov oli ollut kenraalimajuri ja Moskovan ylipoliisipäällikkö. Carl Gustaf ei neuvotellut avio- liitostaan edes sukunsa kanssa, kertoi vain kirjees- sään, että vaimo on vaalea, keskimittaista pitempi, täyteläinen, reipas ja pirteä. Hevossiittola ja karppialtaat Mannerheimit myivät Anastasian omistaman Us- penskojen kartanon Moskovan läheltä ja ostivat tilalle Apprickenin Kuurinmaalta. Kartanon oli ra- kennuttanut 1700-luvun puolivälissä saksalainen Osten-Sackenin suku, jonka vaakuna on edelleen pääsisäänkäynnin yläpuolella. Vuonna 1897 Mannerheim oli nimitetty keisaril- liseen hovitallihallintoon tehtävänään siitos- ja eri- koishevosten hankinta, missä toimessa hän tutustui sekä Venäjän että Länsi-Euroopan hevossiittoloi- hin. Niinpä hän perusti hevossiittolan myös Appric- keniin, samoin meijerin ja rakennutti useita riihiä. Yksi hänen haaveistaan oli kalanviljely. Kalat olivat karppeja, jotka kuitenkin menehtyivät tunnistamat- tomaan tautiin. Kartanon lähistöllä ovat edelleen olemassa Mannerheimin perustamat kalankasva- tusaltaat. Vielä vanhoilla päivillään Mannerheimin kerrotaan harmitelleen sitä, ettei kalanviljely Kuu- rinmaalla onnistunut. Mannerheim kartanonisäntänä Kuurinmaalla Mannerheimin kartano- na tunnetun Apprickenin rakennutti saksalainen Osten-Sackenin suku. Suvun vaakuna koristaa edelleen sisäänkäynnin päätykolmiota. VETOAKSELI 3 / 2017
Artikkelit Tuleva sotamarsalkka ei siis oikein menesty- nyt maataloutta harjoittavan kartanon isäntänä vaikka hänellä oli neuvonantajanaan nuorempi veljensä Johan, agronomi ja Jokioisten kartanon isännöitsijä. Carl Gustaf oli kiinni sotilasasioissa ja ehti liian harvoin Apprickeniin. Avioliittokin al- koi rakoilla. Asumusero tuli käytännössä voimaan 1902, kun Anastasia Mannerheim lähti mieheltään salaa sairaanhoitajaksi Venäjän Kaukoitään, otti tyttäret Anastasien ja Sophien mukaansa ja muutti sieltä Kiinan kautta ensin Yhdysvaltoihin ja sitten Pariisiin. Pesänselvityksessä Appricken myytiin vuonna 1906. Kartanon maat kuuluvat nykyään Lazakin kunnalle. Päärakennuksessa on vuodesta 1920 toiminut kansakoulu, jossa on oppilaita noin 40. Saksalaismiehityksen aikana vuonna 1941 raken- nuksessa toimi saksalaisten sotasairaala. Marskin muisto elää Kävimme Apprickenissä Autojoukkojen Turun killan Latvian matkalla elokuussa 2006. Tähän juttuun liittyvät kuvat ovat siltä retkeltä. Kartano- rakennus oli juuri saanut uuden tiilikaton ja seiniä kunnostettiin hyvällä ammattitaidolla. Yläkerras- sa on pienimuotoinen kotiseutumuseo, jota hoitaa Aina Cermane yhdessä koulun oppilaitten kanssa. Museossa on erityinen Mannerheim-huone, jossa on esillä muun muassa pienikokoinen marskin rin- takuva, kuvia ja tekstejä sekä latviaksi käännetty Mannerheimin päiväkäsky Suomen äideille äitien- päivänä 1942. Appricken eli sikäläisittäin Apriki tunnetaan Latviassa Mannerheimin kartanona. Suomen it- senäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ja marsalkka Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlavuoden kynnyksellä paljastettiin 28. toukokuuta 2016 kartanon pääsisäänkäynnin viereen arvokkaalle paikalle kiinnitetty Mannerheimin muistolaatta. Hankkeesta kuuluu kiitos Suomen Latvian aikai- semmalle suurlähettiläälle Kirsti Eskeliselle, Lat- vian tiedeakatemian professorille Ojars Sparitisille sekä Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiölle. JARKKO HEINO
Artikkelit H itaasti autoistuvan Suomen heikkokuntoisil- la teillä saattoi nähdä jatkosodan muutamina vuosina hyvin harvinaisen ja ylellisen lois- to-Mercedeksen mallia 770 Offener Tourenwa- gen. Auton kyydissä matkusti yleensä Suomen Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim, jonka matka kulki sotavuosina useimmin Helsingin ja Mikkelin vä- lillä. Tämä Mercedes oli Saksan valtakunnanjoh- taja Adolf Hitlerin huomionosoitus Mannerhei- mille, jolle auto luovutettiin loppuvuodesta 1941. ”Parasta tai ei mitään” Mercedes-Benzin taustalla olleet Saksan vanhim- mat autonrakentajat, Karl Benz ja Gottlieb Daimler saavuttivat jo ennen tehtaidensa yhdistymistä 1927 Daimler-Benz AG:ksi maineen laadukkaiden Benz- ja Mercedes-automerkkien valmistajana. Daimle- rin iskulauseena oli ollut ”parasta tai ei mitään”. Myös Mercedes-Benzejä haluttiin valmistaa tällä samalla periaatteella. Malli 770 (tehtaan mallikoodi W 150) oli edis- tyksellisintä, loisteliainta ja parasta, mitä saksa- lainen autoteollisuus tarjosi 1930-luvulla. Malli tunnettiin Grosser Mercedes (suuri Mercedes) -kutsumanimellä, joka oli käytössä jo ensimmäi- sen polven 770-malleissa (W 07). Helmikuussa 1938 Daimler-Benz esitteli Berliinin kansainväli- sessä autonäyttelyssä (IAMA) uudistetun Grosser Mercedeksen. Uudessa 770:ssä oli edelleen kehitetty suora 8-sylinterinen M 150 -moottori, jonka lohko oli kevytmetallia. Pelkästään moottorissa oli useita aikansa teknisiä huippuinnovaatioita. Tehon- lisäyksestä vastasi merkin jo 1920-luvulta suurem- missa malleissaan käyttämä mekaaninen ahdin (kompressori), joka kytkeytyi toimintaan ahtimil- le tyypillisen infernon säestämä, kun kaasupoljin painettiin pohjaan ns. vasteen yli. Mallin 7,7-litrai- nen moottori kehitti normaalisti 155 hevosvoimaa, mutta ahtimen avustamana 230 hevosvoimaa. Autossa käytetyn tikapuurunkorakenteen vuok- Suomen historian merkittävin auto? Nykyisin Mannerheimin mersu on Yhdysvalloissa. VETOAKSELI 3 / 2017
Artikkelit AL-autopalvelukeskus HARKKA-YHTIÖT Sijaitsemme ohikulkutien ja Turun Ikean risteyksestä noin 400 metriä Ruskon suuntaan. Korinpunojankatu 1, 20320 Turku - HUOLTO- ja korjaamopalvelut - Kaikkien ajoneuvojen KATSASTUKSET *)
- AUTOLIITON PALVELUT. Kartat ja oppaat - Kuljetukset, ojastanostot, apukäynnistykset - ROMUAJONEUVOJEN vastaanottopiste - Noudamme romuautonne VELOITUKSETTA 02 239 5110 PÄIVYSTYSNUMERO Hinaukset 24H *) Katsastukset hoitaa Katsastus Turku AD Ky. Puh. 050 370 5584 VETOAKSELI 3 / 2017 8
si alusta oli erittäin vääntöjäykkä. Ajettavuutta pa- ransi entisestään neljän pyörän kierrejousitettu erillisjousitus. Takana käytettiin De-Dion-tyyppis- tä kaksoisnivelheiluriakselistoa, jollaista autonval- mistaja tarjosi ensi kertaa henkilöautomallistos- saan vuonna 1933. Grosser Mercedestä valmistettiin viitenä eri- laisena korimallina, joista kolme oli erilaisia avo- malleja. Kaikki 770:t koritettiin Daimler-Benzin Sindelfingenin tehtailla. Autojen sisustukset olivat erittäin ylellisiä ja niissä toteutettiin tilaajien yk- silöllisiä toiveita. Grossereita valmistettiin ainoas- taan 88 yksilöä, joista hiukan reilut puolet olivat Mannerheiminkin käytössä ollutta Offener Tou- renwagen -tyyppiä. Auton käyttäjäkunta oli pieni ja vaikutusvaltainen. Enin osa näistä meni Saksan kansallissosialistisen hallituksen tarpeisiin, esim. paraatiajokäyttöön, mutta myös lahjoituksina Saksan rinnalla taistelleiden valtioiden johtajille, kuten Mannerheimille. Muutamia harvoja yksilöitä oli yritysmaailman käytössä. Kaikki korimallit voitiin toimittaa panssaroi- tuina. Hitlerin autonkuljettajana ja henkivarti- jana 1932–45 toiminut SS-Obersturmbannfüh- reriksi (vastaa everstiluutnanttia) kohonnut Erich Kempka oli tehtävänsä vuoksi tiiviissä yhteistyössä autonvalmistajan kanssa. Aluksi Hitler vastusti ajatusta panssaroinnista, mutta Kempkan, sodan syttymisen ja häntä vastaan 1939 tehdyn attentaa- tin vaikutuksesta Hitler kiinnostui autojen pans- saroinnista. Grosser runkonumerolla 429317 Hitlerin adjutanttitoimisto tilasi Daimler-Benzil- tä kesäkuun lopulla 1941 Suomen sotamarsalkka Mannerheimiä varten panssaroidun (gepanzert) 770 Offener Tourenwagenin. Auton korin päävä- riksi valikoitui tummansininen, mutta astinlaudat ja lokasuojat olivat mustat. Auto valmistui Sindel- fingenin tehtaalla Stuttgartissa marraskuussa 1941. Varustuksesta mainittakoon putkiradion lisäksi mm. hopeaheloitettu lääkärinlaukku täydellisellä ensiapuvarustuksella ja kuljettajan parranajo- ja saappaanhoitolaukku. Hitler lähetti Mannerheimille kirjeen auton val- mistumisesta ja tarkasti sen huolellisesti päämajas- saan Sudenpesässä ennen auton laivaamista Suo- meen. Mercedes rantautui Poriin, josta se ajettiin luovutusta varten Mikkeliin. Hitlerin autonkuljet- taja Erich Kempka osallistui 770:n luovutukseen. Hän antoi myös Mannerheimin autonkuljettajalle, ylikersantti Kauko Rannalle tyyppikoulutuksen au- toon, mutta varsinaisesta ajokoulutuksesta vastasi tehtaan huoltovastaava herra Katzenwadell. Mer- cedeksen virallinen luovutus marsalkalle tapahtui 16.12.1941 Mikkelissä. Pian tämän jälkeen 770 sai ylipäällikön SA-1-rekisteritunnuksen. Grosser Mercedes ei ollut siis Hitlerin syntymä- päivälahja Mannerheimille, kuten usein on väitet- ty. Kyseessä oli huomionosoitus rinnakkaissotaa käyvän maan ylipäällikölle. Mannerheim käytti mielellään Mercedestä sodanajan edustus- ja yk- sityisajossaan. Vaunu tarjosi tasaista kyytiä jopa Suomen tuon aikaisilla kehittymättömillä teillä. Lisäksi se osoittautui talvikäytössä lämpimäksi. Grosser Mercedestä ei käytetty varsinaiseen rin- tama-ajoon, vaan siihen tarkoitukseen oli varattu toinen Mercedes, joka oli pienempää mallia 320 Cabriolét F. Mannerheimin Mercedeksen huomionarvoi- sin edustusajo oli ylipäällikön 75-vuotispäivänä 4.6.1942. Näihin syntymäpäiväjuhliin, joita vietet-
Artikkelit tiin Kaukopään tehtaiden pistoraiteelle tuodussa juhlajunassa, osallistui Suomen korkeimman val- tiojohdon lisäksi Saksan sotilasjohtoa huomatta- vimpana edustajanaan valtakunnanjohtaja Adolf Hitler. Yllätysvieras noudettiin Mannerheimin Mercedeksellä Immolan lentokentältä ja ajettiin sinne takaisin muutamia tunteja myöhemmin. Presidentti Risto Ryti kulki mukana näillä lyhyillä nouto- ja paluumatkoilla. Eniten kokemusta autosta ja sen ominaisuuk- sista karttui marsalkan hovikuljettaja Rannalle. Hän on jälkikäteen muistellut, että Helsinki-Mik- keli-väliä ajettiin toisinaan kovaakin. Tosin Ranta käytti tehtaan ohjeen mukaan 770:n kompressoria vain ohituksiin. Ratsumiehenä Mannerheim tahtoi tulla kyyditetyksi katto auki aina, kun se vain oli mahdollista. Marski piti myös kovaa ajamisesta, vaikka ei siihen yllyttänyt, mutta saattoi todeta, että ”antaa mennä”, jos tie sen vain salli. Polttoaine asetti jossain määrin rajoituksia suu- ren Mercedeksen käytölle. Saksasta oli toimitettu Mikkeliin erikoispolttoainetta, joka kelpasi autolle, ja alkuperäiseen lahjoitukseenkin kuului 15 000 litraa bensiiniä. Kulutus oli raskaalle ja tehokkaalle autolle kohtuulliset 27 litraa per 100 km. Varsinai- sen polttoainetankin 195:n ja varatankin 20 litran kapasiteetti takasivat autolle 750 kilometrin toi- mintasäteen. Auton huolto vaati omat erikoistoimen- sa. Daimler-Benz AG:n huoltovastaava, herra Katzenwadell kävi luovutushuollon jälkeen vielä kolmesti Suomessa varmistamassa Grosserin moit- teettoman toiminnan. Maininnan ansaitsee sekin, että vaikka auton alkuperäisessä 4-vaihteisessa vaihteistossa ei ollut mitään vikaa, tehdas vaihdatti sen tilalle 1943 täyssynkronoidun viisivaihteisen vaihteiston. Pidetystä piilotelluksi ja halveksitusta himotuksi Mannerheim oli kiinnostunut autostaan ja tiedus- teli usein kuljettajaltaan sen toimivuudesta. Hän perehtyi myös Mercedeksen teknisiin hienouksiin ja oli tarkka siitä, kuka autolla sai ajaa. Jatkosodan päätyttyä 4.9.1944 moni asia Suomessa muuttui pian. Muuttuneella poliittisella ilmapiirillä oli heijastusvaikutus myös Mannerheimin käytössä olleeseen Mercedekseen, jonka päälle laskeutui lahjottajatahonsa luoma kiusallinen varjo. Sen ly- hyen siirtymäajan, jonka Mannerheim toimi pre- sidenttinä, Mercedes pysyi kansalaisten silmiltä piilossa autotallissa. Pian Mannerheim päättikin myydä auton. Tie valtameren taakse kulki Ruotsin kautta. Mercedes laivattiin kohti Ruotsia tammikuun lopulla 1947 tukholmalaisen Gustav Byrenius AB:n saatua toi- meksiannon auton myynnistä. Auton osti Gösta Sverdrup, jonka antoi vaihdossa omistamansa pienemmän 540 K -mallisen kompressori-Merce- deksen. Vaikka 770 toimi hienosti, auton keräämä huomio sekä ylläpitokustannukset saivat Sverdru- pin myymään auton jo saman vuoden syyskuussa eskilstunalaiselle Arne Gustafsson AB -autoliik- keelle, jossa se oli esillä yhdeksän kuukautta. Mannerheimin entinen Mercedes jätti Euroo- pan 18.6.1948, kun se laivattiin Göteborgista läh- teneeseen m/s Stockholmiin. Auton matka kohti New Yorkia uutisoitiin kaikissa paikkakunnan tär- keimmissä lehdissä. Mercedeksen uusi omistaja oli chicagolainen Christopher Janus, joka esitteli sitä
Download 320.96 Kb. Do'stlaringiz bilan baham: 
|